MITÄ MULLE KUULUU?

by Saara, 20.30
Moikka! Tein tälläisen vapaamuotoisen kuulumispostauksen ainakin kerran aiemminkin, kun olin pitänyt hieman sometaukoa ja kun olin palailemassa kunnolla takaisin bloggaamisen pariin. Kyseinen postaus on otsikolla Oma arki ja hyvinvointi ja pääset sen lukaisemaan tästä. Kirjoitin postauksessa siis ylipäätään siitä, mitä mulla oli meneillään sillä hetkellä ja miten olin ottanut itselleni ihan liikaa asioita elämään. Kirjoitin todella osuvan kappaleen postaukseen ja sen voisin jakaa tähän uudestaan, sillä se pohjustaa todella hyvin mun fiiliksiä tälläkin hetkellä.


"Tän kaiken keskellä kumminkin se oma hyvinvointi unohtuu taka-alalle. Ihminen pärjää kyllä jonkin aikaa kokoajan töitä tekemällä ja opiskelemalla, mutta loppujenlopuksi sitä omaa aikaa myös tarvitaan. Tarvitaan aikaa, kun voi mennä kavereiden kanssa ihan rauhassa kävelemään tai vaikka ajelemaan ilman tarvetta katsoa koko ajan kelloa ja aikataulua. Tarvitsen myös päiviä kun ei ole pakko tehdä mitään. Se, ettei muista milloin viimeksi oli kokonainen vapaapäivä ei ole okei enää."



Mä en tiedä mikä on mennyt vikaan kun pitää toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen. Mun piti valmistua ylioppilaaksi tänä keväänä, mutta opon, reksin, matikanopen ja mun yhteistuumin päätettiin kikkailla mulle osallistumisoikeuden peruminen matematiikan ylppäreihin, eli se jäi kirjoitettavaksi nyt syksylle ja tänä jouluna olisi sitten melkeinpä pakko valmistua. Vaikka käyn osa-aikatöissä ja suostuin kyseisessä firmassa tuuraamaan työkaverianikin koko kesän, päätin ottaa sitten myös toisen duunin Linnanmäellä vastaan kesän ajaksi, sillä ajattelin uusien haasteiden piristävän. En sitten tajunnut tämän kaiken tarkoittavan sitä, että vietän vapaapäivän aina 7-10 päivän välein tai että en ehtisi ollenkaan keskittyä kirjoituksiin tai edes urheiluun. 

Tää alkukesän vuoristorata (mikä on muuten osuvaakin osuvampi sanavalinta) on ottanut veronsa, sillä tuntuu etten jaksa edes mennä salille kahden kilometrin päähän tai nähdä kavereita. Siispä päätin myöntää suoraan etten pysty tähän ja onnekseni esimieheni ovat ymmärtäväisiä! Rupean tekemään nyt parin viikon sisään vähemmän töitä ja alan nauttia enemmän kesästä! Juuri ennen tämänkin postauksen kirjottamista, makasin yli tunnin ottamassa aurinkoa meidän takapihalla ja kuuntelemassa podcasteja, ihan huippua!



Oon nyt niin onnellinen siitä, että asiat alkaa varmasti ihan näinä päivinä tai tulevina viikkoina selviytymään ja samalla saan lisää motivaatiota ja aikaa jatkaa myös sosiaalisen median kanssa. Instagramiin oon lisännyt yhä aktiivisemmin kuvia ja tuntuu että alan sitäkin kautta innostumaan taas kaikesta julkaisemisesta myös täällä bloginkin puolella.

Siispä näillä puheilla takaisin somettamiseen sekä parempaan kesälomaan!

xx Saara
SHARE 0 comments

Add your comment

© Saara Kia · THEME BY WATDESIGNEXPRESS